tiistai 30. joulukuuta 2014

MUUTOS ELINTAVOISSA SAI MINUT ELÄMÄNI KUNTOON


Olen ikinuori, Ravintoasiantuntijat.fi-opiskelija Paimiosta. 






















Avaan tässä artikkelissa hieman oman elämäni käänteentekevistä positiivisista muutoksista. Niiden kautta olen saanut nauttia aktiivisesta ja hyvästä elämästä ja ennen kaikkea olen saanut sairauteni sellaiseen kuntoon, että voin nauttia enemmän elämästä. Kun olin 30-vuotias, harrastin säännöllisesti painia ja kuntosalia. Painoni oli silloin 105 kg (pituus 188 cm). Terveysongelmia ei ollut siihen mennessä juurikaan ollut. Kun ylitin 30 vuoden rajapyykin, alkoivat suolisto-ongelmat. Jatkuva ripuli johti veriripuliin ja terveyteni alkoi huonontua, kun elimistö ei saanut tarvitsemiaan ravintoaineita imeytettyä. Kävin luonnollisesti lääkärissä. Itse asiassa, kävin eri lääkäreiden vastaanotoilla 4 vuoden ajan.

Olin suolistotähystyksessä, josta selvisi diagnoosi; paksunsuolentulehdus eli Colitis. Colitis ulcerosa (krooninen koliitti) on tulehduksellinen paksusuolen sairaus, joka sijaitsee tavallisesti sekä paksusuolen että peräsuolen alueella. Tavallisimpia oireita ovat ripuli, veriuloste ja vatsakivut. Diagnoosi tehdään tähystyksen ja koepalojen avulla. Sairautta hoidetaan länsimaissa yleensä lääkkeillä ja vaikeissa tapauksissa leikkauksella.

Lääkityksenä Colitikseen minulla oli Asacol, Dipentum ja kortisoni. Lääkkeiden tulokset olivat huonoja ja ongelmat vain pahenivat. Kun paksusuoli lähenteli kuoliota, alettiin harkitsemaan leikkaushoitoa. Tällöin painoni oli 78 kg ja hemoglobiini 80. Normaalisti hemoglobiini oli minulla 165, joten olin aika kaukana terveistä päivistä.

Tässä vaiheessa sain vinkin ravitsemuskirjasta, jossa mainittiin krooninen paksusuolen-tulehdus ja sen parantaminen ruokavaliolla. Se oli käännekohta elämässäni. Kaksi viikkoa uuden ruokavalion aloittamisesta oireet hävisivät. Se oli uskomatonta, että niin pienessä ajassa sain niin erinomaisia tuloksia. Tämä oli kuitenkin hyvä esimerkki itselleni siitä, kuinka vastaanottavainen ihmisen elimistö on kun poistetaan ongelman aiheuttaja.

Myöhemmässä vaiheessa olen saanut myös toisen diagnoosin; Valkojäkälä (latinaksi Lichen sclerosus et atrophicus, LSA). Se on ihon sidekudoksen sairaus, jossa ihon kollageeni- ja kimmosäikeet rappeutuvat ja verisuonisto kärsii. Sen syytä ei tunneta. Sitä pidetään yleisesti autoimmuunisairautena. Tähänkin asiaan toimi parhaiten luonnon-mukaiset vaihtoehdot, ymmärrys kehoa rasittavista tekijöistä ja tilanteen korjaaminen sairautta hylkiväksi.

ENTINEN JA UUSI ELÄMÄ

Entisessä elämässä söin ”normaalia” kotiruokaa, niin kuin Ravintoterapeutti suosittelee eli virallista ruokapyramidia noudattaen. Lääkärikin sanoi, että ravinnolla ei ole mitään merkitystä sinun sairauteesi, joten oletin, että näin sitä täytyy sitten elää. Terveyskirja, jonka luin kertoi kuitenkin aivan päinvastaista sanomaa. Joten kun en saanut hyviä tuloksia virallisista ohjeista, oli loogista kokeilla toista keinoa. Kun olin ensimmäisen kerran kaupassa uusien ohjeiden kanssa, aikaa meni lähes tunti ja tuloksena oli vasta yksi porkkanapussi. Oli siis ison muutoksen paikka. Siitä alkoi elämänmittainen kokeiluni. Ensimmäiseksi piti suunnitella koko kaupassakäynti uudelleen, koska kaikki vanhan mallin tuotteet pitikin nyt jättää hyllylle. Kauppaan jäivät siis mm. Maksalaatikot ja vastaavat valmisruokapaketit, jauheliha, peruna, lihaleikkeet, spagetti, pasta, valmiskastikkeet, kana- ja riisiruoat. Tilalle ostoskoriin löysivät tiensä kasvikset, hedelmät, kasvisproteiini kuten Tofu, pähkinät ja siemenet. Koska tuntui hankalalta yhdistellä ruoka-aineita oikein ilman ruoansulatus ongelmia, jätin myös kaiken eläinproteiinin pois. Tämä, päätös oli jälkikäteen ajateltuna virhe, koska eläinkunnan tuotteissa on, oikein käsiteltynä omat hyvät puolensa. Tänään mennäänkin 12 kananmunan päivä vauhdilla. Olin kasvisyöjä kuitenkin 10 vuotta ja sairauteni oli oireeton. Sitten ongelmat palasivat uudestaan. Olin taas samassa lähtöpisteessä ja veriripuli alkoi uudestaan. Tilanne yllätti täysin, koska olin jo unohtanut koko sairauden.

Taas taisteltiin sairauden kanssa kolme vuotta. Ryhdyin hakemaan lisää tietoa, kuuntelin monia asiantuntijoita ja kokeilin paljon uusia juttuja ruokavalioon sekä erilaisia hoitoja. Vastaan tuli paljon turhauttavia ajanjaksoja ja välillä sairaus tuntui vievän voiton. Alkoi usko oikeiden keinojen löytämiseen hiipua ja yksin en olisi välttämättä jaksanut viedä paranemis-prosessia loppuun saakka. Jossain vaiheessa sitten palat loksahtivat paikoilleen ja tajusin kokonaisuuden merkityksen. Tuli täydellinen käännös ajattelumaailmaan. Elämä opetti että ravinto on vain yksi tärkeä osatekijä. Vinkiksi voisin sanoa että, stressinhallinta näyttelee erittäin isoa osaa kokonaisuudessa.

Ravintotottumuksissa tuli jälleen kerran suuri muutos. Eläinproteiinit otettiin taas käyttöön, joka tarkoitti kalan ottamista ruokavalioon. Sen sijaan punainen liha ei ole kuulunut edelleenkään ruokavaliooni yli 20 vuoden jälkeen. Sen olen oppinut kuuntelemalla kehoani. Kuten tiedätte, kaveriporukassa voi joskus helposti joutua (kuitenkin vain ruokavalion suhteen) pahoille teille, kuten pikaruokaravintolaan :) Siellä valintani voi olla Fetasalaatti oliiviöljykastikkeella ja ilman valkoista vehnäpatonkia.

OMA KOKEMUKSENI
Elimistön tulehdustila voi olla jatkuvaa ja ”hiljalleen kytevää” eli matala-asteista tulehdusta (nyt tiedostan aiheuttajat). Tulehdus on aina elimistölle epäedullinen. Monesti tulehdus voi johtua huonosta ja vääränlaisesta ravinnosta, tupakoinnista ja stressistä. Mikäli se johtuu näistä, tulehduksen taso ei ole välttämättä läheskään yhtä korkealla, kuin vakavan infektion aikana. Lievästi koholla olevan CRP:n mittaamiseen käytetään ns. herkän CRP:n mittaamismenetelmää. Hs-CRP saattaakin olla paras tulehduksen mittari ja mitkä elämäntapamuutokset auttavat sitä vähentämään.

Liikuntatottumuksien muuttaminen oli yksi tärkeä käännekohta toipumisessani. Raskaan ja kevyen liikunnan suhdetta piti muuttaa. Nykyään harrastan ihan normaalisti liikuntaa, samoilla tehoilla kuin ennenkin, ilman ongelmia. Kiipeilystä ja maastopyöräilystä on tullut osa elämän-tapaani ja uutta ajattelumaailmaa, samanhenkisten kavereiden kanssa, jossa suositaan terveitä elämäntapoja. Näillä lajeilla on positiivinen vaikutus mielen ja stressin hallintaan.  

Kalliokiipeilystä on tullut yksi stressin hallintakeinoistani. Kalliosta kun tarttuu kiinni, kaikki murheet häviävät ja pää tyhjenee. Parhaimpia kokemuksiani elämässä on ollut kiipeilymatka Lofooteille, Pohjois-Norjaan. Siellä onkin tullut käytyä useamman kerran. Olosuhteet ovat Lofooteilla hyvin luonnonmukaisia. Silloin kalastetaan, syödään marjoja ja juodaan vuoristosta raikasta purovettä. Kun vielä uidaan puhtaassa ja vilpoisessa merivedessä, on kokemus täydellinen. Näiden päälle nukutaan vielä raikkaassa ulkoilmassa. Kahden viikon elämys-matkan jälkeen elimistö on kuin uusi ja virtaa täynnä.



































 Maastopyöräily on minulle mukava ja vauhdikas tapa liikkua luonnossa. Siinä saa käyttää lihasvoimaa ja painovoimaa hyödyksi. Pyöräilyssä mieli lepää ja samalla Suomen kaunis luonto tulee tutuksi. Lisäksi siinä voi liikkua oman kunnon mukaan.








































Liikunnan lisänä pidän yhtä tärkeänä totaalista paikalleen pysähtymistä ja ajatuksiin syventymistä. Yksi tapa missä se on mahdollista, on avantouinti. Toki se käy myös sosiaalisesta tapahtumasta. Hormonit hyrräävät jo avantoon mennessä, jos pelkää kylmää vettä. Avantouinnin aikana vapautuneet stressihormonit eivät kuitenkaan jää käyttämättä, kuten usein henkisen jännityksen aiheuttamassa stressitilanteessa, vaan uimari käyttää ne elimistön puolustustaistelussa kylmää vastaan. Hormonipitoisuudet laskevat kylmässä vedessä ja uimari kokee, että henkisen jännityksen aiheuttama stressi jäi avantoon.

Tästä kokonaisuudesta on tullut elämäntapa. Pystynkin kokemuksien ansiosta antamaan toimivia ohjeita kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa niin kiipeilystä, liikunnasta kuin ravitsemuksestakin. Sen takia käyn Ravintoasiantuntijat.fi koulutusta, jotta saan täydennettyä ravinto-/hyvinvointi-tietämystäni. Opiskelu on koko elämän mittainen projekti jonka tiedon ansiosta pystyn nauttimaan harrastuksistani täysillä. Suosittelen sinullekin!

Reippain terveisin!

Kai Kiviranta Ravintoasiantuntija-opiskelija
kai.kiviranta@gmail.com

SYY LÖYTYI - VIHDOINKIN!


Leena-Maija ja Peetu 2 v.












SYY OLIKIN KILPIRAUHASESSA
Taas jälki-istunnossa... kyllä, yhdeksänvuotias pienikokoinen tyttö istui taas jälki-istunnossa unohdettuaan koulukirjat kotiin. Väsytti, nukutti ja muisti pätki, mutta vasta opettajan toimeliaisuuden ansiosta tällekin jälki-istunnolle saatiin oikea syy – kilpirauhasen vajaatoiminta, autoimmuunityreoidiitti. Siitä on nyt 30 vuotta, kun thyroxinia on tullut popsittua ja kaikki mahdolliset aallonpohjat ja – huiput koettua. Vieläkään se kirottu rauhanen ei ole rauhallinen. Tosin nyt vasta on Thyroxinille alkanut löytyä vaihtoehtoja ja yleensäkin muita hoitomuotoja. 30 vuodessa on tullut hankittua vielä 90 –luvun lopussa astma, vaikkakin lieväoireinen ja pari vuotta sitten seronegatiivinen nivelreuma. Ruokaa ei ole osattu yhdistää kyseisiin sairauksiin, ennen kuin oman ihmettelyn ja etsimisen tuloksena.













RUOKAVALION MERKITYS
Terveellinen ruokavalio on kiehtonut jo toistakymmentä vuotta, lähinnä siitä asti, kun
aloittelin laboratoriohoitajaopintojani vähän alle parikymppisenä. Silloin ei vielä kilpirauhasvaivojen lisäksi ollut riesana, kuin välillä näyttäytyvä aurinkoihottuma ja koivunsiitepölyallergia. Niistähän selvittiin antihistamiinilla, totta kai. Siedätyshoidostakin kuulin ohimennen työharjoit-telussa ja myöhemmin tarttuikin matkaan lähialueelta kerätty hunaja antihistamiinin tilalle. Aurinkoihottuma sai aimo tällin beetakaroteenia ja taintui sillä lopullisesti, siis ainakin tähän päivään saakka.

Muutto uuteen ympäristöön oli uuden alkua













ASTMA
Astma yllätti salakavalasti talvisella juoksulenkillä 1997, oltuani vuoden tupakoimatta. En oikein ymmärtänyt yhtälöä, ennen kuin myöhemmin tuumailtuani homekerrostaloasuntoni ja valtavan työstressin yhteyttä. Stressikokemuksiin osallistui myös kilpirauhanen, joka päätti heittäytyä täysin vallattomaksi ja paukutti hypertyreoosilla mittaamattomissa olevilla S-TSH -arvoilla. Onnekseni tajusin lyödä pelin poikki ja irtisanoutua työpaikastani. Samoin muutin uudelle paikkakunnalle uusiin kuvioihin.

KAMPYLOBAKTEERI - SLE
Uusin vaiva alkoi kummittelemaan 2006 sairastetun kampylobakteeri-infektion ja nivelvaivan laukaisseen influenssan jälkeen. Vasen lonkka äityi välillä niin pahaksi, että käveleminen oli mahdotonta. Ikää oli mittarissa tuolloin 32. Sisulla siitä selviää ja niin tämäkin vaiva jäi melkein unholaan välillä muistutellen pieninä vihlaisuina. Peukalonivelten turvottua työni laboratoriohoitajana hankaloitui, joten tähän otettiin käyttöön Oxiklorin. Huomasin kuitenkin vähähiilihydraattisen ruokavalion toimivan huomattavasti paremmin ja jätin itsenäisesti lääkkeet pois. Etenkin kun sain lääkkeen aiheuttamaan huonovointisuuteen toista lääkettä ja särkylääkkeitä jne. Diagnoosiepäily oli tällöin työnimellä SLE, systemic lupus erythematosus,  koko kehoa vastaan hyökkäävä autoimmuunitauti. Epäilykin oli jo tavallaan helpotus, sillä siten sairauteen saa jonkinlaisen kontaktin ja sitä voi hoitaa – nimittäin ruoalla!


Maalaismaiseman idylli parantaa koko kehoa

















ANTIBIOOTIT SOTKIVAT SUOLISTONI
Jatkoin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla voiden tilanteeseen nähden hyvin. Raskaaksi tultuani 2011 lipsuin jonkin verran ruokavaliosta mielihalujeni mukaan, tosin tässä vaiheessa olin gluteenittomalla ruokavaliolla. Olin loistavassa fyysisessä kunnossa ja osallistuin vielä 8 kuukaudella raskaana ollessa Naisten kympille. Esikoiseni syntyi 2012 kesällä ja harmikseni mätäkuu tulehdutti episiotomiahaavan, joka oli pakko hoitaa kahdella antibiootilla. Seurauksena se, että vahvat antibiootit sotkivat suolistoni normaaliflooran totaalisesti ja siitä alkoivat vatsa- ja nivelvaivat. Jo aikaisemmin kipeä lonkka aktivoitui uudelleen, molemmat polvet, peukalot, oikea ranne ja niskanikama tulehtuivat. 6-kuukautisen vauvan hoitaminen oli todella työlästä, etenkin kun en päässyt siinä vaiheessa enää omin voimin ylös sängystä.

FYSIOTERAPIAN NEUVOT AUTTOIVAT
Onnekseni viereisessä korttelissa oli juuri avattu uusi fysioterapia josta sain kuin ihmeellisenä vinkkinä mainoksen postilaatikkooni. Raahauduin reilun 100 metriä vastaanotolle eli kaikki, mitä pystyin kävelemään siinä vaiheessa 40 kg:n kropallani. Paino oli pudonnut 13 kg lihasten menetyksen myötä. Reilun vuoden aikana sain fysioterapiasta todella suuren avun ja kiitän vieläkin RialtoFysion loistavaa fysioterapeuttia mukana kulkevista jumppaohjeista ja neuvoista. Tämä ei kuitenkaan itselleni riittänyt, vaan päätin hankkiutua valvottuun ravintoneuvontaan Kruunuhaan antioksidanttiklinikalle ja pääsinkin funktionaalisen lääketieteen edustajan lääkäri Olli Sovijärven potilaaksi. Sain kattavan ravinto-ohjeistuksen ja aloitin eliminaatiodieetin.

NIVELREUMA
Olin kuitenkin jo HUS Reumapoliklinikan jonossa ja menossa vastaanotolle... Diagnoosin sain helmikuussa 2013 – seronegatiivinen nivelreuma. Laskiaistiistaina reumapkl:n lääkäri purki ruokavalioni ja aloitettiin sytostaatti/kortisoni/särkylääkehoito ja kortisonipistokset. Ehkä oli inhimillistä, mutta ikään kuin kostoksi söin isoimman laskiaispullan, minkä kanttiinista löysin. Reilun puolisen vuotta Metotreksaattia popsineena ja fysioterapiaohjeistuksen ansiosta juoksukuntoon päässeenä aloin sairastella jatkuvasti hengitystieinfektioita.

KEUHKOKUUME
Viimeinen niitti oli syyskuussa 2013 sairastettu keuhkokuume. Infektioiden aikana ei sytostaattihoitoa saa käyttää, joten olin puolisen vuotta ilman koko ajan niiskuttaen, yskien, aivastellen ja kiroten. Palasin töihin lokakuussa 2013, mutta en todellakaan lääkkeiden vaan fysioterapian ja ruokavalion ansiosta. Mittani tuli täyteen jatkuvaa sairastelua, joten muutimme kaupungista maalle puhtaaseen ilmanalaan luomutilalle. Ei enää sytostaatteja, kiitos! Niin ja mahdollisuuksien mukaan myös muut reumalääkkeet saavat mennä romukoppaan.

LÄÄKITYS JÄÄ POIS
Huhtikuussa 2014 pystyin jättämään myös särkylääkkeet kokonaan pois, lääkityksenä enää laskevana annoksena kortisoni. Elämän suurin ihme tapahtui, olinkin taas raskaana. Sitä mahdollisuutta ei sytostaattipotilaalla ole, sillä lääkepurkkia ei saa edes avata lapsen ollessa samassa huoneessa. Voitko kuvitella kuinka suurta myrkkyä se on?

Omasta maasta poimittua.



































KOULUTUS JA LUOMUTILA - ELÄMÄ ALKAA PAISTAA!
Samaan aikaan maallemuuttomme kanssa löysin Ravintoasiantuntijat.fi –koulutuksen, johon ilmoittauduin, sillä kaikki vaivani ovat autoimmuunitauteja, joita voi ja pitää hoitaa ruokavaliolla. Tällä hetkellä ruoka on paras ja arvokkain lääkkeeni, vaikka ruokamatkani on vasta alussa. Kasvatamme omalla luomutilalla kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja omaan tarpeeseen. Pyrimme käyttämään vain puhdasta lähi- ja luomuruokaa.

Lisäravinteista minulla on käytössäni mm.
- glukosamiini
- hainrustouute
- MSM -yhdiste
- Vitamiinijuoma (sisältää arginiinia + B-, C- ja D-vitamiinia
- Aloe vera -juoma
- ruokasooda
- bentoniittisavi
- vahva D-vitamiini
- omega-3
- magnesium

Happy couple Eppu ja Leena






















Aurinkoihottuma on unohdettu vaiva ja viimekeväinen runsas koivunsiitepöly ei vaivannut ollenkaan. Vuoden-vaihteen jälkeen toisen lapsen synnyttyä odotan jännittyneenä, mutta hyvin valmistautuneena, herääkö tällä hetkellä uinuva nivelreuma vai olenko onnistunut ruokaretkelläni selättämään sen? Positiivisin mielin elämään suhtautuen.

Leena-Maija Laaksonen
Ravintoasiantuntijat.fi-opiskelija